Yleistä

Vuonna 1808 skotlantilainen kasvien tutkija Robert Brown loi Asclepiadaceae-nimikkeen joukolle kasvisukuja, joihin myös Hoya kuuluu. Tuohon aikaan varakkaat aateliset rahoittivat kasvien keruuretkiä. Posliinikukan suku on saanut nimensä 1800-luvun lopulla eläneen englantilaisen Northumberlandin herttuan puutarhurin Thomas Hoyn mukaan, joka oli Brownin ystävä ja myös innokas botanisti. Hoya-suvun lajeja tunnetaan n. 200-300, jotka ovat kotoisin trooppisesta manner-Aasiasta ja Australiasta sekä Itä-Intian saaristosta. Lisäksi eri lajeista on jalostettu useita eri variantteja. Uusia lajeja myös löydetään jatkuvasti. Suurin osa lajeista on varsinaisia köynnöksiä, muutamat riippuvaversoisia epifyyttejä

Suomeen hoyat ovat saapuneet luultavasti 1800-luvun lopulla. Kaikkein yleisintä lajia, Isoposliinikukkaa (Hoya carnosa) on kasvatettu 1800-luvulla turkulaisessa Kupittaan puutarhan kasvihuoneessa ja sen jälkeen useissa kaupunkilaiskodeissa. 1900-luvun alkukymmeninä se kulkeutui myös maaseudulle. 1930-luvulla posliinikukka menetti asemansa muotikasvina, mutta sotien jälkeen sen suosio palasi. Viime vuosikymmeninä posliinikukka ei ole kuulunut suosituimpiin huonekasveihin, mutta nyt suosio on elpymässä. Suomesta löytyy myös paremmin muitakin lajeja; yleisimpinä kenties Hoya bella (Pieni posliinikukka), Hoya linearis (Himalajanposliinikukka) sekä Hoya tsangii, joka kukkakaupoissa usein esiintyy virheellisesti nimellä Hoya bilobata.

Hoito

Useimmat hoyat tulevat varsin hyvin toimeen normaaleissa kotioloissa. Lämpötilan on oltava mieluiten välillä 15-25 astetta eivätkä hoyat yleensä pidä ulkoilusta. Valoa saa ja pitää olla runsaasti, jos haluaa hoyan kukkivan, mutta jatkuvaa auringonpaahdetta hoya ei kestä. Paras sijoituspaikka onkin itä- tai länsi-ikkuna. Kukinta-aika kestää muutamista päivistä useaan kuukauteen lajista riippuen. Kukat ilmestyvät useimmiten lehtihankaan ilmestyvän "tapin" päähän. Kuivuneita kukkia ei kannata poistaa, sillä silmukohta voi vaurioitua ja kasvi kukkii aina samasta kukkavarresta. Talvi on lepoaikaa, jolloin kasveja lannoitetaan ja kastellaan vähemmän. Talvella lannoitetaan vain muutaman kerran, mutta lepokauden päättyessä helmikuussa aloitetaan kastelun lisääminen ja lisätään lannoittamista.

Jotkut lajit viihtyvät parhaiten amppelissa ja toiset voivat viihtyä yhtä hyvin sekä amppelissa että kehikkoa vasten tuettuna.Yleensä hoya viihtyy tavallisessakin mullassa, mutta on hyvä, jos mullassa on hyvä ilmanvaihto. Leca-soraa sekoittamalla joukkoon voi hiukan estää paakkuuntumista. Eräs käytetty multasekoitus sisältää kolmasosan valmista multaa, kolmasosan turvetta ja yhteen kolmannekseen hieman pientä leca-soraa, vermikuliittiä ja perliittiä. Tuholaisia esiintyy onneksi melko harvoin, mutta joskus kasvissa voi olla villakilpikirvoja tai juurituholaisia. Villakilpikirvat saa pois yleensä alkoholiin kastetulla pumpulipuikolla ja juurituholaisia voi torjua muutaman kerran vuodessa malationilla.

Hoyat viihtyvät normaaleissa huoneoloissa, mutta monet sumuttavat niitä säännöllisesti. Jos kasvia sumutetaan, kasvin ylle suihkautetaan ohut sumupilvi, mutta kasvia ei muuten suihkuteta niin paljon, että lehdillä olisi isoja vesipisaroita. Tosin joissakin kasvioppaissa ei suositella sumutusta silloin, kun kasvi kukkii.